Elsa rakastaa talvea ja pakkasta kuten todennäköisesti melkein jokainen lapinkoira. Käytän siitä lempinimeä hankidelfiini. Kun kinoksia alkaa kertyä ja pakkastuuli tuivertaa, tuntuu, että tämä rotu on omimmillaan ja herää eloon.
Viime kesä oli kuuma ja helteinen. Jännäsimme sitä ensin - onhan Elsalla tosi tosi paksu turkki, ja kaiken lisäksi musta väri toki imaisee sisuksiinsa auringonvalon ja lämmön sen mukana. Läkähtyisikö koiraparka hengiltä kolmenkymmenen asteen helteessä? Niin ei onneksi käynyt. Toki lenkeille hankittiin matkavesipullo mukaan ja huolehdittiin, ettei koiratyttö vallan kuukahtanut. Lenkkien mitat ja ajankohta piti sovittaa sään mukaan ja useina päivinä kävikin niin, että mies ja koira katosivat kesäyöhön vasta yhdentoista, kahdentoista aikaan yön koittaessa kun aurinko jo alkoi painua ja ilma hiukan viileni.
Toista on talvella.
Jo vajaa vuosi sitten kun Elsa tuli meille, huomasin että sillä todella oli omanlaisensa viehtymys lumeen ihan luontaisesti. Sattui talvi, jolloin myös eteläisessä Suomessa oli hankia reippaastikin ja lenkit hidastuivat, kun pienen palleron piti päästä hyppimään kuin mikäkin kauris hangen puolelle. Tuntui, kuin se olisi ajatellut kuin Aaro Hellaakoski aikoinaan: "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki". Minä tallustin jäisellä tai vaihtoehtoisesti loskaisella jalkakäytävällä, pentu nautiskeli täysin siemauksin kinoksista tien sivussa.
Sama meno jatkuu edelleen.
Tänä talvena Elsa on nauttinut omalla laillaan myös lumisateesta - silloin, kun sitä on näillä meidän leveysasteilla ollut tarjolla. Se edelleen pomppii hankipuolella kuin aropupu ja kaivautuu niskaa myöten kinoksiin milloin minkäkin aarteen perässä. Uutena talvihupinaan se hyppii ja pomppii pyydystellen lumihiutaleita suuhunsa kuin pieni lapsi. Ja tietysti hankeen on aivan yhtä hauskaa ja helpompaa - siten ehkä jopa tuplasti viihdyttävämpää - kaivautua kuin multaiseen maahan kesäkeleillä...
Lenkit ovat hidastelleet tänä talvena myös siksi, että kaikki mahdolliset hajujäljet tuntuvat koiran näkökulmasta terästäytyvän pakkasen tai lumen myötä ja joka ikistä lumikimpaletta tekisi mieli nuuskuttaa. Mene ja tiedä, johtuuko vain hangen houkuttelevuudesta vai onko nyt tässä vaiheessa vuoden ikäisellä jo oire ensimmäisistä juoksuista. Seuraamme tilannetta.
Comentários